lauantai 4. helmikuuta 2017

William Shakespeare: Myrsky



William Shakespeare: Myrsky, The Tempest, suomentanut Paavo Cajander 1892.

William Shakespearen Myrsky -näytelmä on hauska, ja päättyy onnellisissa merkeissä.

Näytelmän alussa Napolin kuninkaan Alonson alus joutuu myrskyyn ja haaksirikkoutuu erään saaren edustalla. Saarella kurjissa olosuhteissa asuva Milanon laillinen herttua Prospero on nostattanut myrskyn, tai paremminkin hänen käskystään Ariel tuulen henki, jonka Prospero oli pelastanut.

Saarella asuu myös Prosperon kaunis tytär Miranda, joka on varttunut saarella vailla kosketusta hovielämään. Prosperon katala veli  Antonio syöksi Prosperon valtaistuimelta, ja Prospero karkoitettiin ulapalle merikelvottomalla aluksella.

Alonso on naittanut tyttärensä Tunisiaan, ja oli paluumatkalla Napoliin. Laivassa ovat hänen lisäkseen petolliset Antonio ja Sebastian, joka on Alonson veli, joka haluaa Napolin kuninkaaksi.

Prospero oli Milanossa uppoutunut työhön, kun veli oli vehkeillyt. Prospero oli saarelle tullessaan kukistanut saarta hallitsevan Sycorax noidan, jonka epämuodostunut poika Caliban on hänen palvelijansa.

Haaksirikkoiset hajaantuvat kolmeen osaan, he eivät tiedä toistensa selvinneen. Prinssi Ferdinand Napolin kuninkaan poika johdatetaan Mirandan ja Prosperon luo. Ferdinand ja Miranda rakastuvat.

Toisessa porukassa ovat Alonso, hyvä Gonzalo sekä petolliset Alonson veli Sebastian ja Prosperon veli Antonio. Sebastian juonii itselleen veljensä kruunua, tämän nukkuessa, mutta Ariel tulee apuun.

Kolmannessa porukassa ovat Trinculo (kuninkaan ilveilijä) sekä Stefano (kuninkaan juoppo käskynhaltija), he tapaavat sappea Prosperon päälle sylkevän Calibanin, ja päättävät kaapata saaren hallinnan Prosperolta. Calibanin  ja kumppanien matka on tapahtumarikas. Tämä on näytelmän hauskin sivujuonne. Vaikka Caliban onkin ruumiiltaan rujo hänen kielellinen sappivarastonsa on ehtymätön.

Caliban ensin yksin jupisee kootessaan halkoja Prosperolle:

Kaikk' inha myrkky, jota päivä soista
Ja rämeist' imee, syösköön Prosperoon

Ja hänet saastuttakoon päästä jalkaan.
Henkensä kuulevat mua, kuitenkin mun


Caliban tapaa Stefanon ja Trinculon ja lupaa:
Jokaisen vehmaan paikan tällä saarell'
Osoitan sulle; suutelen sun jalkaas
Ja pyydän: ole minun jumalani!


Caliban liioittelee
Ma, niinkuin äsken sulle kerroin, olen
Tyrannin alamainen, poppamiehen,
Mi taioillaan tään saaren multa peijas.

Ariel palauttaa Calibania totuuden poluille
Sen valehtelet.

Jatskossa Caliban turmelee juoppojen viinat
Tuo kailo pöllö! Kurja ryysymekko!
Rukoilen, prinssi, anna hälle selkään
Ja pullo hältä vie. Kun se on poissa,
Hän juokoon suolavettä;
minä hälle
En näytä, missä tääll' on raikkaat lähteet.


Tässä on jo havaittavissa muutosvastarintaa, vaikka Calibanille oli luvattu jo varakuninkaan tittelikin.

Juopot kommentoivat viinan katoamista:
TrinculoNiin, mutta kun pullomme hukkasit tuonne liejuun, —

Stafano: Se ei ole ainoastaan synti ja häpeä, sinä hirviö, vaan ijankaikkinen vahinko.

Jatkossa Trinculo ja Stafano rypevät kurabrunnissa ...

Päätarina kuitenkin päättyy hyvin, Alonso tapaa Prosperon, ja myös poikansa Ferdinandin. Miranda ja Ferdinand saavat toisensa, ja luultavasti kaikki pääsevät saarelta, sillä Prospero antaa anteeksi ja kaikki päättynee onnellisesti.

Miranda näkee ensimmäistä kertaa oikeita ulkomaailman ihmisiä ja lausuu:
Ihme, kumma!
Kuink' ihania olennoita täällä
Nyt näenkään! Kuink' ihminen on kaunis!
Suloinen, uusi maailma, joss' ompi
Tuollaista kansaa!

Lainaukset ovat Paavo Cajanderin käsialaa, myöhemmin Suloinen on käännetty myöhemmin Uljas

Ihme, kumma!
Kuink' ihania olennoita täällä
Nyt näenkään! Kuink' ihminen on kaunis!
Uljas, uusi maailma, joss' ompi
Tuollaista kansaa!


Englanniksi tämä kuuluu:
O, wonder! How many goodly creatures are there here! How beauteous mankind is! O brave new world. That has such people in't!

Tätä Aldous Huxley "käyttää" omassa romaanissaan Uljas uusi maailma. Romaanin loppuosassa pohditaan Uuden uljaan yhteiskunnan moraalisia valintoja. Keskustelua käyvät etenkin erillään primitiivisten alkuasukkaiden joukossa kasvanut  John Villi ja "Uuden uljaan maailman ohjaaja Mustafa Mond. John on ollut innoissaan näkemään maailman, mistä hänen äitinsä on hänelle lapsena puhunut. Uljas uusi maailma ei kuitenkaan ole niin uljas, kuin Villi on kuvitellut. Luultavasti eristynyt saari Calibanista huolimatta on varsin leppoisa ja sivistynyt paikka.

***
Ilkka Remeksen Uhrilento -kirjassa sankari Antti Kairan miete lause on Myrskystä, sen neljännestä näytöksestä eli Prospero toteaa:
Sama kude
On meissä kuin mik' unelmissa on,
Ja unta vaan on lyhyt elämämme. —

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti