Lasse Heikkilä oli modernisti. Hän vaikutti vuosina 1925-1961, ja joutui kasvattilapseksi ja oli rintamalla jatkosodassa. Löysin 11 merkintää julkaistusta teoksesta, joista 8 elinaikana.
Uuden runon kauneimmat kirja esittelee Lasse Heikkilän hienoja mutta minusta tummia runoja.
Ensimmäinen siterattu runo alkaa
Väsyneenä läpimurtoihin
jotka epäonnistuvat etukäteen
myöhemmin teema jatkuu
Purjehdin
purjeet mustat
mustemmat aallot alla
....
kun saavutan rannan
on eräs pimeys
mutta sitä en tahdo
eikä se ole mikään ranta
eikä mikään vapaus
ei mikään rakkaus
ei mikään
.... ja loppuu ...
olen hyvin rauhallinen
tuska ei auta
naurussa on enemmän voimaa
ja minä nauran
Tekijänoikeussyistä en voi laittaa koko runoa, enkä kokonaisia runoja enkä laita tähän muita runon tynkiä (koko runo on teos, ei voi siten kirjata, Heikkilän kuolemasta kulunut 52 vuotta), mutta modernista runoudesta pitävät, tämä on minusta upeaa ja tummaa. Tutustukaa Lasse Heikkilän runoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti