torstai 29. marraskuuta 2012

La Fontainen eläinrunoja


La Fontainen eläinrunoja on teos, jossa on loistavat kuvat, ja LaFontainen opettavaisten tarinoiden mukaan tehtyjä runoja, jotka eivät ole niin kovinkaan loistavia -minusta-.. Runoja on kolmekymmentäyksi.

Esimerkiksi Jänis ja kilpikonna -tarina on riimitelty kolmeen säkeistöön ja alkaa
Ei juoksua auta kuin lähtö ajallaan.
Jänis ja kilpikonna sen todistavat kai.
"Lyön vetoa", sanoi konna, "että sinusta voiton saan.
Olen ensin maalissa." -"Ensin? Hullu liet, vai?"

Minusta aika vaikeaselkosta oletetulle lukija- tai kuunteilijaryhmälle.
Pitäisi riimittää sujuvammaksi ja lyhyemmin.

Kuva on sivulta 66 loppuosa tarinasta Maidonmyyjä ja maitoruukku, missä ajatukset lentävät, ja Perrette hankkii jo maitorahoilla monia hyödykkeitä, vaan maito kaatuu ja ruukku putoaa...

Kirja on vuodelta 1983, ja ostamisen arvoinen, hienoja kuvia, tarinoissa ajattomia opetuksia.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Joulurunoja, joulurunoja, ja joulurunoja

Jouluintro

Joulukuu , laatikot  täynnä ahdistusta,
materian saalistusta
joulukortit , lahjalistat , kuusen haku
onko tässä edes Joulun maku
puuttuu järjen hive, tolkun taju

Jurrin joulupainajainen on ollut valitettavasti tämä

Putkayö

Pikkujouluyö
Jurri vieläkin lyö

Jurri joi glögit boolimaljat
sitten kaikki oluset ja kaljat

Vielä muut mustelmille hakkasi
television hankeen nakkasi

Naapurin pinna siinä katkesi
tositoimintaan hän ratkesi

poliiseille heti soitti
laillista tietä koitti

Virkavalta tuli ovesta kotiin
juuri ehätti loppusotiin

Jurri viinahöyryissään alkoi riehua
sappi aivan sikana kiehua

Siinä poliiseille Jurri haistatti
ja potkut alavatsaan maistatti

Poliisi herjat, potkut torjui
Jurri seinille horjui

Käsirauta ranteeseen napsahti
Putkareissu päälle rapsahti


Materiamania valtaa alaa, mainoksia, mainoksia ja vielä mainoksia. Sitten lisää   ... mainoksia, ja vielä
  
Materiamania

Äiti tavaraa töitten jälkeen ostaa
ruokaa, juomaa kaappiin nostaa

Isän visa kaupassa vikisee ja vinkuu
jälkikasvu lahjoja haluaa ja hinkuu

Roinaa, materiaa, kamaa
loppupelissä ihan samaa

Mitä siitä jää


Tyhjyys


Ontto olo,
Lompakkoon kolo
Ulosottolasku nolo

Äiti tuumii
Tavara on turhaa
Monen eliön murhaa

Kulutettutonni
ei ole kodin onni 
Ei hurmio
vaan turmio

Onnellisuus tulee teoista somista
Tavaroista omista
Itse tehty
Käsin pesty
Puhdas, kaunis, yksinkertainen



Joulussa parasta

Vinkunut on isän visa
Käynnissä ostos kisa

Osta, laita, hääri
lahjapaperiin kaikki kääri

Joulukiireet on nyt loppu
Unohtui jo hoppu

Perheelle on aatto, joulupäivät aikaa
Odottaa voi joulun taikaa

Joulun paras pakkaus
on perheen jakamaton rakkaus


Joulun taikaa


Lumen huntu maan peittää
joulupuuroa äiti keittää

Aika aaton kulkee
hämärä valon sulkee

Joulupukin porot laukkaa
jäkälää välin haukkaa

Kello kahdeksan lyö
sisko, veli puuroa syö

Kulkunen kilkkaa pukin reessä
lahjakontin kanssa oven eessä

Äiti pesueelle hymyn suo
pukki kun lahjat kilteille tuo



Jouluaattona Jurri löytää pihakuusen alta lahjapaketin

Joulukiitos

Oi joulupukki, sua kiitän
toit Jurrille kahvinkeittimen
sen verkkovirtaan liitän
Lupaan olla kiltti koko vuoden
naapureille iloa suoden 


---
Runot julkaisemattomasta kokoelmasta Sanojen Seitti (c) Jocke Böcker 2012

perjantai 23. marraskuuta 2012

Arto Melleri: Johnny B. Goethe, 1988



Mellerin runojen kokoelman kansi

Arto Mellerin kokoelma Johnny B. Goethe on varsin lyhyt kokoelma. Ensimmäinen on nimiruno on seitsemän rivin mittainen, ja vältän tekijänoikeusdilemman jättämällä viimeisen rivin pois, eli
Johnny B.Goethe
Kuule hei lauri älä mulle ala
ihan totta stikkaa vaan spaddu
ja lähe vetää
            Älä mulle ala, älä ala

Kato
Näin on Näppäimet
...

(Viimeisen rivin näet omasta tietokoneesta kirjaimet, jotka alkavat qwerty ja å:hon asti, ja Mellerillä on ollut Näppäimissä vielä u pisteillä).

Runo on voinut olla oivaltava vuonna 1988, jolloin Näppäimistä puhuttiin, muttei qwerty:stä Runo on minusta tyypillistä Arto Melleriä, yksinkertaista, kaunista ja hyvää. Toistolla älä ala, ja ala sanan toistolla saadaan rytmiä, ja lopuksi siirtymä pois tilanteesta.

Kokoelmassa on laskujeni mukaan yhteensä kaksi tiuta ja yksi runoa.

Mellerillä on tehokeinona toisto Kissa pistoksissa -runossa toistetaan "ma oon kolli joka koluaa/ sun nurkissa/ alla ikkunasi mouruaa/ sillä kynsillä/ jotka sä sait/ sun täytyy saalistaa/, tässä on itse asiassa ensimmäinen ja viimeinen säkeistö ja keskellä on mielenkiintoinen säkeistö.

Turnajaisten jälkeen -runossa Melleri viittaa Dulcineaan, eli siis Don Quijoteen, Commando Raid ja Pääkallonlipun alla ovat nykyrunoutta ja karheaa ja rujoakin, Lady Luuviulussa toistoa on runsaasti.

Nuku rauhassa Norma Jean on rohkea runo. Melleri kirjaa sen, joka on joskus kerrottu "julkisena salaisuutena" tai otaksumana, mutta hän ilmaisee sen varsin suoraan ja vulgaaristi. En sano, että olisi huono runo, puhutteleva ainakin. Tässäkin valuvat eritteet. Runoa en uskalla yhtään enempää kommentoida, lue itse.

Toisto teema jatkuu miltei kaikissa runoissa. Myös miehen ja naisen kosketus, läheisyys ja suhde ovat monessa läsnä tavalla tai toisella. Runot on minusta hyvin "läsnä"

Suru syrämessä -runon ensimmäinen säkeistö, minusta hyvä kuvaus surusta
Kun suru tulee sisään
se ei riisu kenkiään, kävelee
hitaastisulavat jäljet narahtelevaiseen laattiaan
käpälöi vähän kaikkea

Credo runo on vain kahden rivin mittainen, muttei mitenkään vähäpätöinen, puhutaan armon valon läpitulosta linnunpaskaisen ikkunan läpi, noin muutaman adjektiivin poisjättäen tyypillistä vastakohtaista ja eritteistä Melleriä, mutta vahvaa. Jos Melleriä tarkemmin erittelisin, joutuisin kommentoimaan näitä eritteitä, mutta niitä oli myös aiemmin bloggaamassani teoksessa. En arvota enkä arvostele,  eritteet runoissa ovat kuitenkin todella läsnä, ne ovat jopa voimasanoja, tuovat voimaa. Melleri on mahtava.

Jääruusut runossa toistetaan riimiparia Halvassa hotellissa/kaupungin laidalla/, runossa poraudutaan miehen ja naisen suhteeseen.
****

Arto Melleri: Elävien kirjoissa, Myöhempien aikojen historia lyhyt oppimäärä

Mellerin Elävien kirjoissa on vuoden  1991 Finlandia-palkinnon voittanut teos on.

Teoksessa on neljässä osassa noin kolmekymmentä runoa ja neljä novellimaista kertomusta. Mellerin sanoissa ja ilmaisussa on voimaa ja tabua, hän käyttää arkojakin sanoja ja aiheita. Anatomia ja eritteet, hyväksikäyttö, stalkkaus, peräkammarin poika ja kerrostalokyttääjä esiintyvät teoksessa. Tulee mieleen jopa Rosa Liksomin tyyli Yhden yön pysäkissään.

Novellimaisessa tarinassa Rouva Kananpaska tilitetään kerrostalokyttääjän tunnot: ”Sitä ennen on tietysti muita häiriöitä: yläkerran everstin vesihana vuotaa … kolmannen kerroksen nuorenparin dalmatian koirat … niistä olen tehnyt valituksen

Iso tyttö parka –runossa Melleri kysyy ”miksi joku tahtoo pahaa toiselle, joka on kiltti”, hyvä kysymys. Ukrainassa sattuneeseen onnettomuuteen viitattaneen Energian suurassa ” Nähdään kalvaan Koiruohon kantavan satoa/vielä monen Ukrainan mustassa mullassa”, myöhemmin viitataan Persianlahden sotaan, ja muurin murtumiseen, yhdentyvään Eurooppaan ja pelkoihin siitä.

Useat runot ovat hyviä, kuten Syntymätön: ”Ei, en halua syntyä vaihtaa lapsiveden suloista solinaa” … Vaimon tuontiakin kommentoidaan ”Välitalon Uolevi on hommannut itselleen emännän Filippiineiltä” …

Teoksen lukeminen vaatii jonkin verran yleissivitystä, Platonin luolavertaukseen viitataan, ja Urho Kekkosen Pekka Peitsi nimimerkkiin ja samassa ”novellissa” viitataan kvartettiin Ryti, Tanner Kivimäki ja Linkomies. He saivat kaikki sotasyyllisyystuomion.

Elävien kirjoissa on elävä osoitus runouden voimasta. Mellerillä ei ole aina säkeitä, eikä juuri koskaan riimejä, mutta tunnetta on, ja elettyä elämää, voisi olla itse koettua, sen makuista on rosoista ja karheaa.

Pieni muistutus vielä, että nämä erite- ja anatomia-asiat jätin kommentoimatta, ja niitä näissä runoissa myös löytyy, elämää tietenkin sekin.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Koulukiusaaminen ja ratkaisu -runot

Koulu ei ole aina kiva. Kiusaaminen sattuu aina ja kipeästi

 Roskapussi

Löytyi luokastakin pinko roskapussi
kova viittaamaan toi jussi

häntä muistamme pahoilla puheilla
kaverillisilla ruhjeilla

Tussit, kynät, kumit piilotamme
ivapuhetta hänestä kailotamme

onnessamme on uusi raita
repeytyi vielä roskapussin paita



Itku ja poru

Kotona isä huusi
pilalla on paita uusi

Hammasta poika puri
mutta itku siinä tuli

Kotoa kouluun asia kerrottiin
mutta asian kanssa liikaa varrottiin

Kiusaajat kun kaikki kielsivät
kantelupukkia edelleen hiersivät


 Murtui hauras

Kiusaajan kyiset hyiset ensi viillot
mursivat mielen suojauksen

hajotti hauraat unelmoidut
ohjeet vanhempien kultivoidut




Piina

Viihtyvyys kiusaajilla kasvoi oivasti
hikipinko taas verta aivasti

Syntisäkki sai maistaa
kiusaa monenlaista
verbaalisen sanakirjon
homo, köyhä sekä vammainen
kohtalo on tyly sellainen

fyysiseksi touhu meni
tuli turpaan, potkusarja sattui perille asti
räkää lensi naamaan aivan koko lasti


Soitto

Soitto kouluun
katsanto puheluun
onko teidän lapsi pelkkä parka
ujo, onneton ja vielä arka

faktat rauhallisesti kotoa puitiin
vastavirtaan jonkin matkaa uitiin

järkipuhe aina lopulta voittaa
vastatoimien aika koittaa

Laitettiin kuriin kiusaajien kööri
pistettiin kiinni pahanolon rööri


Erilaisuus


Voit hyvin sä erilaisuutta sietää
eikä kaikkea toisesta  tietää

Mut’ toinen toistaan täydentää
apua kun hyödyntää

näin lopputulosta suvaitsevaisuus parantaa




Pehmeä tie

Tatamilta itseluottamusta hain
ahaa-elämyksen sain

Reviirini oman turvaan
luokkahuoneeseen pää pystyssä kurvaan

varpailleni en anna hyppiä
itsetuntoani enää nyppiä

kiusaajille rajani näytin
omaa tilaani suvereenisti käytin


---
Parhaat koululaisrunot -teoksen runot 22-28, julkaisematon (c) Jokke, 2012.

Jälkikommenttina voin sanoa, että koulukiusaaminen on ilmiönä niin iljettävä, jolla tuhotaan uhrin koko tuleva elämä. Minusta jokaisen aikuisen ja luokkakaverin on puututtava ilmiöön, joka vain jatkuu ja jatkuu. Kiusaaja ei koskaan lopeta kiusaamista, ehkä poikkeuksiakin on, minusta kiusatulle pitää antaa respektiä ja välineitä puolustautua.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Lähtemisrunoja tai lauluja Tolkienin Taru Sormusten Herrasta

Uusintalukuprojektini Taru Sormusten herrasta jatkuu täällä.

Kirjaan tähän kolme laulua ensimmäisestä kirjasta

Bilbo lähtiessään laulaa luvussa 1
Tie vain jatkuu jatkumistaan
ovelta mistä sen alkavan näin
nyt se on edessäpäin 
....
kunnes se tien suuremman kohtaa
paikassa johon moni polku johtaa
mihin sitten, tiedä en.

Luvussa 4 Sam ja Pippin laulavat

Hohoo käyn pulloni luo
surut huolet hukuttaa tuo
satakoon ja tuulkoon vain
tie jatkukoon virstoittain
minä loikomaan alle puun ....

Frodo luvussa 6 Vanhassa metsässä hieman jo hukassa

Oi matkaaja varjojen maassa tässä
epätoivo pois, vaikka pimeässä
he ovat, pian loppuu metsien valta
ja aurinko loistaa kaikkialta

Hienoja lauluja, loppusointuja on käytetty, laulu on preesenssissä

Bilbon laulu kuvaa hyvin hänen elämänasennettaan..

Samin ja Pippinin laulu on iloisempi ja huoleton.

Frodon laulu on epätoivoisempi, mutta optimistinen ja luo valoa.

Nämä kaikki laulut laulettiin ennenkuin matkan vaarat olivat selvinneet tai kohdanneet hobitteja.

***
Koko trilogia on täynnä upeita lauluja, runoja, tämä on vain alun lähtemisteemasta.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Lehmä Ilmari Kiannon Punaisessa viivassa




Punainen viiva on Kiannon klassikko, josta en erityisemmin pidä. Arvostelu täällä.

Luin kirjan läpi lehmä-näkökulmasta. Teoshan alkaa karhuperspektiivistä, eli karhu syksyllä haluaa löytää eläimen jolla kilkattava kello kaulassa. Karhu tappaakin lehmän, joka on juuttunut takajaloistaan, ja karhu pitää erityisesti "udarkalvoista".

"emoni oli minulle kertoillut kaskuja kalisevakaulaisista otuksista   ... joiden vatsanaluset muka maistuivat makealle"  "kuulostelin kalkatusta ... kirjokinttu takertunut takajaloista ... laiha ronkale, mutta utareet kuin hunajaa ..."

Romppasella on Ämmikki-lehmä ja mullivasikka navetassa lammasten kanssa. Aiemman lehmän oli "mörkö tappanut"

Teoksen lopussa karhu herää nälkäisenä ja murtautuu älykkäästi Topi Romppasen aitaukseen ja raatelee lehmän eli  Ämmikin henkihieveriin.

"kuulee lehmänkellon äänen ... mökin lehmä oli pedon kiljahdukset kuultuaan kadottanut vaistonsa ... pyöri .. ei pystynyt pakenemaan  ... alkoi raahata raatoa   ...virui kuolonkoriseva Ämmikki sorkat pystyssä.

Tätä kovasti ihmettelen. Kuvauksessa karhun ajatuksia ja "puhetta" kerrotaan. Karhu ottaa aidasta lautoja pois, eli se on hyvin älykäs, joka ilmenee myös emon "vinkeistä", lehmä sen sijaan on tyhmä. Toiseksi tekstin sana raato minusta viittaa kuolleen eläimen ruumiiseen.

Lehmän kuvausta on myös tekstissä
Ämmikki kippurasarvinen
Ämmikki halajaa haudettaan (mitä tämä tarkoittaa???) mullikankin on muonansa saaminen
Ämmikki on nuoleksinut hänen (Riikan) tyhjiä kämmeniänsä

(Riika) lyyhistyy vatsan alle tarttuu nänninpuikkoihin ja lypsää ... Ämmikki ölähtelee ... maitoa ..kiulun täysi.

Minusta Kiannon Punainen viiva ei ole myöskään lehmä-kirja. Ämmikki on jo nimenä minusta vastenmielinen, sana ölähteli ei minusta ole mukava, eikä mikään muukaan koko kirjan tapahtumista.

Toisaalla selviää, että Riika ei hoida Ämmikkiä, jos Topi on poissa "myös navetassa isännän poissaolo tiedettiin. Ämmikki oli tyytymätön, että lantakasa takajalkojen takana kasvoi, mullivasikka Kuropatki mylähteli närkästyksissään.

Toisaalta tämä on klassikko, eli fanejakin löytyy ja eri mieltä saa olla.

Itsenäisyysruno

Itsenäisyyspäivä on vapaan kansakunnan hienoin juhla.
Isänmaa

Rakas isänmaa,korpimaa, ahomaa, sua tahdon puolustaa

Paatosta isänmaallista, sinivalkeaa
ylpeydestä syämmein halkeaa

Suomen mieli
äidinkieli

Muistamme työn Mikael Agricolan
ABC- kirjaan työstit Suomen kirjakielen pohjan

Kansalliskirjailijoita pitkä rivi
Lönnrot, Runeberg ja Kivi

Oi kiitos Suomea puolustanut sukupolvi,
Taistelunne oli sankaritekojakin urheampaa
Kiitos meillä on siniristilippu ja vapaa maa

---
Julkaisemattomasta kokoelmasta Sanojen Seitti (c) Jocke Böcker 2012
***
Lyhyempi versio kuuluu

Isänmaa
Rakas isänmaa,korpimaa, ahomaa, sua tahdon puolustaa

Paatosta isänmaallista, sinivalkeaa
ylpeydestä syämmein halkeaa

Suomen mieli
äidinkieli

Kansalliskirjailijoita pitkä rivi
Lönnrot, Runeberg ja Kivi

Suomea puolustanut sukupolvi,
Taistelunne oli sankaritekojakin urheampaa
Kiitos
Meillä on siniristilippu ja vapaa maa

-Jokke-

__
Tai vielä lyhyemmin


Rakas  isänmaa,
korpimaa, ahomaa.

Paatosta isänmaallista, sinivalkeaa
ylpeydestä syämmein halkeaa
Kansalliskirjailijoita meillä komea rivi
Lönnrot, Runeberg ja Kivi

Oi kiitos Suomea puolustanut sukupolvi,
Taistelunne oli sankaritekojakin urheampaa
Kiitos
Meillä on siniristilippu ja vapaa maa

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kirsi Kunnas


Kirsi Kunnas on runoilija, jota arvostan, kuten kaikki Tunteellisen siilin siis Tiitiäisen satupuun lukeneet

Tuntellinen siili, ensimmäinen säkeistö, yhteensä kaksi säkeistöä
Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.


Hän on myös Suomentanut Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä
josta yksi loppupään hieno oivallus, ei koko "runoa"

Ja Tuittu ruusut sai ja kirjeen luki
ja nimenkin hän tarkkaan tavasi
ah posken punaruusut häntä puki
ja Nyytille hän sylin  avasi

Kirsi Kunnas (Wikipedian mukaan Kirsi Kunnas-Syrjä) on kuitenkin syntynyt vuonna 1924, ja hänestä oli laaja juttu Suomen Kuvalehden toukokuun numerossa, muistaakseni 12.5.2012.

Hänet on mainittu jo Uuden runon parhaimmissa, josta yksi "uusi runo", siis huomaa tässä runossa ei ole mitään loppusointuja.

Arvoin hienoista runoista yhden ja sen ensimmäinen säkeistö on seuraavanlainen

Olet kaunis
Hymyily sormillasi:
liverrys linnun
linnuilla taivaan polut
ja siellä sydämesi

Tutustu ihmeessä Kirsi Kunnakseen hän on erinomaisen hyvä ja vaatimaton runoilija. 



***
Äitikin hän on.  Tutustu myös tähän bloggaukseen täällä.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Huumoria ja tunnetta Hamletissa

Shakespearen Hamlet on tragedia, mutta sisältää monia humoristisia kohtia, samaan aikaan tämän kanssa julkaisen kirjanurkan puolella toisen Hamlet bloggauksen.

Hamlet-näytelmä sisältää jo sisällään näytelmän, jonka merkitys on siinä, että se paljastaa setänsä synnit Hamletille, ja aikaansaa kostonhimon....
Näytelmän alku on ilmeisesti liian lyhyt Hamletin mieleen.
HAMLET. Oliko se proloogi vai mielilause sormuksessa?
OPHELIA. Se lyhyt oli.
HAMLET. Kuin vaimon rakkaus
Seuraavassakin Hamletin ja Ophelian vuoropuhelussa saa mukavan kuvan

Hamlet kysyy Ophelialta:
-Saanko maata helmassanne, neiti? (Istuutuu Ophelian jalkain juureen.)
ja Ophelia vastaa
-Ette, prinssi.
- Pää helmassanne, tarkoitan?
- Saatte, prinssi.
- Ajattelitteko minun tarkoittaneen sopimattomia?
-En ajatellut mitään.
-Ihana ajatus maata tyttösen jalkain juuressa.
-Mitä, prinssi?
- Ei mitään.
-Olette hupainen, prinssi hyvä.
-Ken? Minäkö?
- Niin, prinssi hyvä.
Minusta näinkin yksinkertaiseen tuokiokuvaan välittyy oikea ja aito tunne. Hamlet ei ole mitenkään hullu, mutta seuraavassa niin koitetaan kovin väittää. Hullu -sanakin lienee näytelmässä puolensataa kertaa.


Polonius, joka on Ophelian isä pulputtaa Hamletista.
Nyt se toimi päättyi.
Mun herrani ja armollinen rouva,
Selvittää tässä, mit' on majesteetti 
Ja mitä velvollisuus on, ja miksi 
Yö yötä, päivä päivää, aika aikaa, 
Ois päivän, yön ja ajan tuhlaamista. 
Siis, kosk' on lyhyys viisauden sielu 
Ja laajuus vaan sen ruumiin koristetta, 
Niin olen lyhyt. 
Poikanne on hullu
Ma sanon hullu; sillä mitä muuta 
On hulluus, jos sen tarkoin määrittelet, 
Kuin ett'et ole muuta kuin vaan hullu
Mut olkoon.
Toistolla on tehonsa, ehkä Hamlet siis on hullu Poloniuksen mielestä (näytelmässä ei minusta ollut)

KUNINGATAR. Mutkat pois ja asiaan. (Kuningatar on Hamletin äiti)

Mutta pääseekö Polonius suoraan asiaan pitäisi päästä, mutta päästäänkö tässä?

POLONIUS. 
En käytä, rouva, mutkia, sen vannon. 
Hän hullu on, se totta; totta, että 
Se paha on, ja paha, että totta. 
Hupainen sananväänne; mutta pois se! 
En käytä mutkia. 
Siis myöntäkäämme, 
Ett' on hän hullu
Jäljellä nyt, että
Syyn harkitsemme tähän muutokseen, 
Tai oikeammin: puutokseen; näet, tuolla 
Puutteellisella muutoksell' on syynsä. 
Niin siihen jäämme nyt, ja se on jäännös. 
Nyt aatelkaa: On tytär mulla, — on, kosk' on hän mun — 
Jok' antoi, niinkuin lapsen tulee, mulle, 
Huomatkaa, tämän. Päättäkää nyt itse....

Bloggauksen lukija voi päätellä itse, pääseekö Polonius mutkitta asiaan, ja onko argumentaatio muuta kuin toiston toistoa, ja sen toistoa, että toistetaan, ja totuudesta laistetaan.
***
Lopuksi äänneasuhuumoria, joka aukesi vasta minulle selityksien kautta.

Polonius: Do you know me, my lord?
Hamlet: Excellent well; you're a fishmonger*
Polonius: Not I, my lord.
Hamlet: Then I would you were so honest a man…

POLONIUS: Tunnetteko minua, hyvä prinssi?
HAMLET. Erinomaisen hyvin. Olette kalakauppias *
POLONIUS.En suinkaan, hyvä prinssi.
HAMLET. Sitten soisin, että olisitte niin kunniallinen mies.
POLONIUS. Kunniallinen, niinkö, prinssi?...
Polonius valittaa myöhemmin …. ”sanoi minua kalakauppiaaksi*".

*Polonius ei huomannut piikkiä, kuten en minäkään, mutta Hamletin selityksistä avataan tätä (kääntäjän tieto) Fishmonger (kalakauppias) melkein sama-ääninen kuin fleshmonger (parittaja). Poloniushan on Ophelian isä!

--
Lainaukset Gutenbergin kirjoitusasun mukaan, eräistä kohdin olen jättänyt pois puhujan nimen..