sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Karja Kiven Seitsemässä veljeksessä



Tarkastelin postauksessani Juhani Ahon Juha teoksessa esiintyviä lehmä-viittauksia.

Juhani Aho osoittautui todelliseksi ”lehmä-tietäjäksi”. Aleksi Kiven Seitsemän veljen -kuvaus on enemmän korven raivausta, metsästystä, itsensä etsimistä ja löytämistä kuin karjan hoitoa, mutta lehmä-viitteet ovat sangen runsaat.

Seitsemässä veljeksessä mainitaan sana lehmä ainakin seitsemän kertaa, ainakin kerran on muodossa lehmiä, on siis kahdeksas kerta. Karja mainitaan 35 kertaa, ometta 7 kertaa sekä nauta 5 kertaa, sonni –sana on 33 kertaa (Sonnimäki 13), myös sanat härkä ja härjä ovat yleisiä eikä vähiten Hiidenkiviseikkailun vuoksi.

Ensimmäisessä luvussa Laurin ehdotukseen Aapo toteaaPeriköön hän talosta kappaleen maata, johon hän rakentaa huoneensa ja pellot sen ympärille. Saakoon hän myös osaksensa jonkunmoisen niittulohon, ja olkoon hänellä valta raivata itsellensä metsästä heinämaata lisäksi, niin että voi elättää pari hevosta ja neljä, viisi nautaa. Ja ilman yhtään veroa ja ulostekoa viljelköön tilaansa ja nauttikoon sen tuotteita niin hän kuin hänen lapsensa, eleskellen rauhassa omalla pohjallansa

Tässä mainitaan sama määrä lehmiä, mitä Juhani Ahon Juhalla oli, eli viisi, eli piti talon maidossa, voissa. Joksin veljet Impivaarassa ollessaan pitävät "10 nautaa ometassa"
***
Impivaaraan muutetaan, ja karhun kaatoon lähdetään. Härjät häiritsevät ja seitsemän niistä pian hengettömänä hurmeisella tantereella makaa. Loput laumana perään säntää, ja veljet hiiden kivelle käkkimään.
Tämä kuvaus ei minusta ehkä kuvaa tyypillistä tilannetta. Miksi härjät olisivat laumana, lihakarjaako se oli? Talvella moinen lauma ei minusta mahtuisi navettaan, eikä voisi olla ulkonakaan. Vaikka veljet väkivaltaisia härjille olivatkin, moisen härkien maanisuuteen en usko. Tämä täytyykin nähdä taiteellisena allegoriana ja juonen osana, mutta minusta karjaa ei Kiven klassikossa käsitellä samalla lailla kuin Juhani Ahon Juhassa. Kivi käyttää karjaa taustalla, ja juonessa. Juhani Ahon karja oli kuvattu sellaisena kuin se luonnossa on.

***
ja korvesta tullaan uudestaan ihmisten ilmoille.
” Virnapäisinä talon naudat, niin uhkea sonni kuin vakavat lehmät, juoksivat tuonne, tänne, ja ympäri kaikui huuto, möry ja poru, kun Jukolan veljekset löivät ja kun Toukolaiset löivät heitä vastaan …

Tässä vaikuttaisi lehmät ja sonnit kulkevan samassa laumassa.
***
Kahdennessatoista luvussa kuvaillaan lypsämistä aholla, ja tarhaan pistämistä.
Mutta kotia jäivät Simeoni ja Timo, jäivät karjan korjuun tähden; ja ammuten ja kelloin kilinällä palasivat jo vääräsarviset laitumeltaan pitkin kanervaista nummea. Ja kantoisella, kuivalla aholla lypsettiin märehtivät lehmät, ajettiin siitä tarhaan, jossa he pian toinen toisensa perässä vaipuivat alas havuisille vuoteillensa. ..
Lehmät varmaankin märehtivät seisaallaan, mutta myös makuullaan. Minusta ulkoolosuhteissa lehmät hakevat makuupaikakseen kuivan paikan. Suomen karjalla voi olla sarvet esimerkiksi länsisuomalaisella lehmällä, sarvet voivat olla toki vinossakin, yleisempää on nutipäisyys.
***
Toiseksi viimeisessä luvussa tapahtuu taas karjan siirtämistä
Sitten astelivat Simeoni ja Timo, kumpikin taluttaen ammuilevaa lehmää karjan aluksi Jukolan omettaan. Mutta viimeisenä vaelsi veli Eero, johdattaen nuorasta pientä, könttipäistä sonnia, joka oli määrätty pitämään talon karjan karttumisesta murhetta. Kernaastihan seurasi sonnimulli lehmiä, astellen heidän jäljessään vallan kopealla mörinällä …
***
Viimeisessä luvussa Kivi kirjoittaa
Päivä oli kuuma ja helteinen, etäällä ukkonen jymisi ja sumuna parveilivat paarmat ja kärpäset, saattaen karjan kiilivään kimmaan. Mutta ennen iltaa oli hän koonnut karjansa taas ja asteli iloisena kellojen kilinässä kotia. Sitä päivää hän nyt muistelee ja hymyää…

Tässäkin karjalla on kellot kaulassa, kuten Juhani Ahon Juhassa. Paarmat ja kärpäset tosiaan lehmien ympärillä pörräävät. Tässä Kivi paljastaa suhteensa karjaan, hän ylistää Suomen lehmää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti