perjantai 20. heinäkuuta 2012

Lounaismurre runoilija Heli Laaksonen


Heli Laaksonen lienee nykyään Suomen myydympiä runoilijoita, myynti lienee suurinta Varsinais-Suomessa.

Pulu uis on Laaksosen esikoiskokoelma vuodelta 2000, jota on muistettu Suomen kirjailijaliiton esikoiskirjapalkinnolla samana vuonna.

Tämä on kolmas teos, jonka olen Laaksoselta läpi läpilukenut, muut ovat myöhempi Sulavoi, joka on minusta hiotumpaa ja selkeämpää ilmaisua, sekä runokokoelma virolaisen Jan Rahmanin kanssa Maapuupäiv, joka minusta oli mielenkiintoinen, osa runoista oli viroksi, jota kieltä en ymmärrä, mutta runoja pystyi silti lukemaan, runot ovat lyyrisiä olentoja.

Pulu uis -teoksessa runoja on runsaat viisikymmentä viidessä luvussa, sivuja on 79, sillä osa sivuista on tyhjiä.

Laaksosen runot ovat murrerunoja. Murre jakaa länsisuomalaiset omaksi saarekkeeksi. Vaikka Laaksonen on syntynyt Turussa, murre lienee lähellä Uudenkaupungin seudun murretta, koska Laaksonen on siellä lapsuutensa viettänyt. Käytännössä runoudessa ei ole mitään eksaktia mittaa eli murteita voi sekoittaa oman mielensä mukaan, mutta tämä on selkeästi lounaissuomalaista.

Ensimmäinen Aurink kunnas -runo alkaa:
Nii se o, et laske päiv, ja nousse päiv, ja väliin tule öit, ja yhten niist, sää otak kamppes, ja jätä joe varre ...

Eli tässä näkyy murteisuus seuraavassa runossa päästään pääkaupunkiin Stari (eli Stadi lienee siis Helsinki)
Mitä helvetti kaik maalase on tän tuppamas
         tulla Savost
         tulla Hämest ....
...
ja jos neekki nyy viäl mut kon Turustakki tunketa...

Itsekin Helsingissä asuneena tunnistan osin paljasjalkaisten ystävällismielisen huomautuksen eri murrealueelta tuleville, vaikka Helsinki on minusta Suomen suvaitsevaisin kaupunki (mielipide).

Runot jatkuvat ja sivulla 17 ihmetellään (Stadin) linja-auton kuljettajan vointia, kun "sanos matkustajal huament"

Toiseksi viimeisen runon toiseksi viimeisestä säkeistöstä saadaan jo rytmiä, kuten joistain muistakin runoista

s.76
...Jälkke jäi, pual kuppi juamat, kilo murui, fläkei tuukil, ...

Parhaiten runot luultavasti kolahtaa murrealueella asuneille ja asuville. Murretta en puhu, enkä aivan kaikkia ilmaisuja ymmärräkään, mutta erityisesti minua ilahduttaa esikoisteoksessa kaksi asiaa.
1. Laaksonen on ilmaisussaan tosissaan, mutta käyttää myös runsaasti huumoria
2. Runot käsittelevät todellista ihmisen kokemaa elämää, ja ollaan ruohonjuuritasolla.

Teoksessa on muutama teksti, jota ei voi pitää perinteisenä runona.
--
Teos on anopin omaisuutta, se on voinut vaikuttaa arviointiini.

***

Heli Laaksonen: Peippo vei, Otava 2011 on 80 sivun mittainen murrerunoteos, jonka valitsin palkinnoksi, kun Skanssissa kirjoittamani runo pääsi kymmenen finalistirunon joukkoon. Sisäsivulla on kirjailijan signeeraus. Valitsin tämän, minusta runokilpailun palkinnon pitää olla runoteos.

Tämä runoteos on  ulkoasultaan upea. Teoksessa on kuusi osaa ja viisikymmentä runoa.

Itse runot ovat suhteellisen pitkiä, osin synkkiä ja eivät aukea kovinkaan helposti. Lukemalla teoksen runot useamman kerran ne aukenevat hieman eri tavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Osa runoista oli tosiaan yli sivun mittaisia. Laaksosella on murre ilmaisunsa pääkeinoinaan, jossain kohdassa käytetään loppusointua, joskus kirjainten paikoilla leikitellään, myös vertauskuvia käytetään joissain paikoissa.

Peippo vei teos on hyvin erilainen kuin Pulu uis -kokoelma, tässä runot ovat monivivahteisempia, ja aukeavat hitaammin, mutta sisältävät osin tummaa huumoria. Pulu uis -kirjassa on tosin samoja ilmaisuja esim. tuuki, joka lienee pöytäliina, jossa oli silloin fläkei, eli siis tahroja.

Tässä teoksessa yllättäen auto-runoja on muutamia LÄHRETÄNK? -runossa toisen säkeistö alkaa "Kiärrän sunt / katon onk kuhmui / näytät hyvät ja omalt ... ja OTE HUALTOKIRJAST -runossa "vaik kuink korja / ni onk sitä vaihtanu väärää ossa ... tässä runossa kuten monessa muussakin, ei välttämättä tarkoiteta mekaanista osaa eläintä vaan ihmistä tai itseään, näitä runoja kannattaa lukea ja itse miettiä... eräässärunossa minä "kuulustelen ohiajavi autoi"

Lintuja runoissa nimensäkin perusteella on, bongasin ainakin varpusekki, kivitaskut, naakka, punatulkut, pulun, laulrastaan lepinkäinen ja peipon.

Runo SUUNNATOMI on jo monimerkityksellinen, tarkoittaako se suunnattomia eli isoja vai vailla suuntaa olevia naakoista puhutaan vai puhaanko sittenkään?  "Muns pitä maja tuhatpäine naakkasuma ..." mutta lopussa Ei meil ol luppa tehrä pesä/ ennenko / o opittu/ ottama narikast oikkia takki mukka ... eli ei tässä naakoista puhuta vaan meistä ihmisistä. Samaa monimerkityksellistä on runon RINTATAUTI alussa Kuama kuuleks? / Kuoma kuulee. Myös runossa LUPAUS todetaan "ko kualema niit meijän pellol"
En tiedä leikitellääkö tässä kuolemisen ja kuulemisen välillä, ja miksi kuoma on kuama, ehkä sinä tiedät?

Ensimmäisestä runosta SUVE ENSMÄNE erityisesti pidin, siinä Timo nousee, ja teoksen hengen mukaisesti sitä voi miettiä ihmisenä tai perunana.

Kun runoteos on luettu, kansikuvakin näyttää tältä, eli runoteos on avautunut.

***
Runoist turu murteel on blogattu täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti